"Ihanaa. Olemme nyt vain yhdessä ja..."
"Mitä sitten?" Karri kysyi.Olin hiljaa. Tiesin ettei hän haluaisi samaa. Sipitin sen hänelle.
Siinäs näette. Me siis Pelehdimme. Ihme kyllä, hän suostui, vaikka emme ole edes yhdessä. Niimpä! Emme ole yhdessä!
Vaihdettuamme vaatteet, minä sanoin: "Minulla on sinulle yllätys!" Karri oli innoissaan,s illä pitää yllätyksistä. Niin hän sanoi.
"No?" sanoin polvistuttuani. Karri katsoi minua kauhissaan, jolloin tiesin vastauksen. Hän huomasi että olin pettyneen näköinen. Häneltä tuli ilon kyynel. "Jos kerta sinä kosit minua, niin minä suostun!" Rutistin Karria.
Päätin tehdä kihlajaishummeria. Tiesin että karri tykkää siitä. Suunnitelmat kuitenkin muuttuisivat pian.
Niin, siis minä laitoin hummerin uuniin. Odotin hetken, päätin keittää kahvia. joten tiedättekin varmaan jo:
Hätkähdin, olin ihan shokissa. Kiljuin. Minua oksetti, mutten tahtonut pois. Huusin Karrille: "VAro, älä Karri tule keittiöön vaan soita apua!!"
Apua tuli yllättävän nopeasti. Olin ihan shokissa.
Oli aivan pakko oksentaa. Tuntui kuin mahassani jokin pieni asia olisi liikahtanut...
Hain kärähtäneen hummerin ja annoin sen Karrille. Olin hieman vihainen sillä Karri vitsaili: "Hehhe! Ei sinun kannata hummeria yksin laittaa kun et osaa muutakaan!" Minä loukkaannuin.
Ainiin ja tuossa uusi kotimme. (jossa ei vielä ole vaatekaappia, mutta myöhemmin alitoin sen paikoilleen eli teeveen viereen.)
Uudestaan. Taas tuntui kuin joku olisi liikunut. Ja minua oksetti. Taisin olla kipeä.
Tai en tiedä, Yhtä äkkiä kaikki pimeni. Näin vai kun Karri juoksi kohti ja huusi: "Ellen?!"
*hali*
Kommentit