Heräsin. Se tuntui sekunnilta. "Nukuitpa pitkään! Pelkäsin jo että kuolit. Kuulin vain kuorsausta..." Karri kiusasi.

"No ei tosissaan, sinä vain tuhiset." Karri sanoi, ja polvistui. Hän alkoi laulaa: "sinä se vaan kun nukut, ja uniisi hukut lallalal, lallalal, lallallaa!" Tällä kertaa oli näin lähellä että loukkaantuisin, mutta sittenhän en olisi huumorintajuinen.

Kävin vessassa ja kappas! Lihoin. Päälleni tuli kummaliset vaattet; Punaiset kengät, housut ja valkoinen paita. Tajusin jotain erikoista. Jonka varmaankin kaikki.

Noin Yhdeksän kuukautta myöhemmin keittiössä:

"Kaarrii! Huh huh. Tule!!! Mahani, siihen koskee!"

"Ota lääkettä!" karri huusi telkun äärestä.
"Eijeijei, Karri! Ei sellaista kipua, vaan synnytyskipua!" Huusin vastaan.

"Tule jo!!!"

"Oho! Mikäs esikoispojan nimeksi?" Kysyin ilosta itkien. Karri ei uskaltanut tulla huoneeseen, joten huusi toisesta huoneesta: "Mikael!" Katsoin oven raosta Karria tyhmä ilme naamallani ja sanoin: "Mietin jotain hienompaa. Michael!" Poika peri lähes kaiken äidiltään; ihonvärin, hiukset, silmät...

Olin viemässä Michaelia nukkumaan, kunnes samat kivut jatkuivat. "Karrii!!! Taas se alkaa!" Karri ei kuullut, sillä nukkui. Päätin selvitä yksin.

Siinä se oli! Erik! Keksin nimen äkkiä, sillä ajattelin Karria. Ja nimessä oleva E oli siis minun nimestäni : Ellen.

Parin vuoden päästä:

Michael siis kasvoi.

"Tulipas komea!" Karri sanoi hieman järkyttyneenä. Iloitsin kovasti. katselin Michaelia vähän aikaa. Sitten pussasin sen otsaa.

Michael. Oma pikku Michaelini! Karri oli yhä järkyttynyt. Hänen poikansa oli varttunut neljä vuotiaaksi.Entäs se toinen poika?

Michael joi ylpeänä mahtimaitoa. Pian hän oppisi upeita asioita!!

Niin kävikin. hänen ensimmäinen sanansa: Syöttötuoli. (oikeastaan Ellen, mutta en muistanut ottaa kuvaa -.-') Michaelin sanan syöttötuoli yrityksiä:

"Työtuoli", "Työntötuoli", "Tyynytuli", "Tyttötuoli", "Työttötuoli", "Syöttötuoli!"

"Michael. Pissi, siihen!" Kannustin esikoista.

Kolme vuotta myöhemmin...

"Minä kasvan!" michael huusi. Mutta kuka tuo punatukkainen tyyppi on?

"Höpsöt! Se olen minä!"

Michael meni suoraan uudessa huoneessaan olevalle tietokoneelle. Hän kirjoitti jollekkin Orlandolle:
Orlando sanoo: Hei! Kuka sinä olet?
Michael: Tänään oli syntymäpäiväni. Olen Michael.
Orlando: Vau! Onnea!
Michael: Kiitos! Mikä on puhelin numerosi.
Orlando: Näet sen tuosta klikkaamalla! *linkki*
Michael: Ompa monta numeroa!
Orlando: Jepp! Mikäs sinun numerosi on?
Michael: odota kysyn Äitiltä!
"Äitii! Mikä on minun numeroni?" Michael huusi. Annoin numeron, jotta hän voisi laittaa sen uudelle ystävälleen.

***********************************************
Ja siinä oli se osa. Tiedän tosi lyhyt jälleen, laitettu samana päivänä kuin kaksi edellistäkin. Syy: Koulua on enää viikko. Olen niin iloinen että on pakko, menen tekemään osaa 4.